Olimme (Hannan poikaystävän) Oliverin kanssa saaneet idean, että joka kuukausi tästä lähtien teemme yhdessä jonkun (pienehkön) jutun mitä emme koskaan ennen ole tehneet. Oli Oliverin aika aloittaa tämä perinne, joten menimme Mauerparkiin töiden jälkeen vähän kaljottelemaan. Tämä ei toki ollut se juttu, Oliver oli keksinyt hauskan kohteen: menisimme istuttaan muutamat petuniat Berliinin keskustaa piristämään. Oliver oli jopa ostanut hienot kukkalapiot; mulle sinisen jossa luki Henrik ja itselleen keltaisen.

Hämärän tullen lähdimme etsimään sopivaa spottia kukillemme. Kastanienalleen punkkaritalon edustalta löytyikin sopiva pläntti, joten sieltä voi bongata kolme petunian tainta. Varsin idyllinen paikka. Käykää kastelemassa, ne tykkää esim. Rotkäppchenistä! Tosin yhden kukkasen joku ryökäle oli jo ehtinyt kähveltää.

Henrikin isä täytti 75, jota sitten juhlistettiin meillä Berliinissä. Sää oli aivan ihana! Jokaviikkoinen ruokatori tässä meidän kulmilla tuntuu kevään edetessä vain tuplaavan valikoimiaan – meidän yleisin virhe taitaa olla että torilta käy ostamassa ruokatarvikkeet nälkäisenä ja rääppiäisiä on pitkin viikkoa..

Pitkän viikonlopun ohjelmassa oli paljon turistinähtävyyksiä; kävelylenkki muurilla, Alexanderplatz ja Kadewen tavaratalo, jokiristeily, juutalaismuseo sekä muistomerkki. Juutalaismuseossa ei oltu vielä ehditty käymäänkään, todella vaikuttava paikka. Toimii erityisesti, jos olet kiinnostunut juutalaisuuden historiasta. Itse holokaustia museossa oli käsitelty aika lyhyesti.

Brandenburgin portin tuntumassa oli jonkinlainen tivoli-jättisnägäri rakennelma lapsille, jossa oli tolkuton määrä syötävää ja hassuja vempeleitä. Ajelimme vielä bussilla Tiergartenin läpi, jossa puoli Berliiniä tuntui olevan grillaamassa. Varusteiden määrästä päätellen suurin osa perheistä varmaankin harkitsi leiriytymistä puistoon.

Lasse, Laura ja Anu sulostutti meitä seurallaan huhtikuun puolivälissä. Kuten kuvista näkyy, hyvä ruoka ja juoma oli aika tärkeällä sijalla, samoin kuin auringossa pötköttely! Kevät etenee roimaa vauhtia Berliinissä ja sunnuntaina olikin jo aivan hellelukemat lasissa. On ihanaa kun koko kaupunki kukkii! Tuhkakäärme Islannista aiheutti vähän jännitystä, tyypit joutuivatkin sitten palailemaan juna/bussi/lautta yhdistelmällä takas kotia..

Kiitos ihanasta seurasta!

Huhtikuun alussa saatiin Ville ja Maiju kylään, sillä 9. ja 10. päivä oli Berliinissä Pictoplasma festarit. Pictoplasma keskittyy kuvitukseen ja hahmosuunnitteluun ja puhujia on ympäri maailmaa. Mielenkiintoisten puhujien lisäks festareilla näkee paljon ennennäkemättömiä animaatioita screeningeissä, joten voi sanoa että oli ihan antoisat festarit. Suomesta oli puhumassa Savimaan Ville, jonka ujon kangerteleva esitys sekä upeat kuvat valloitti yleisön. Entinen työkaverini Ossikin oli täällä reissussa, mutta asui kuvittajaystävämme Samin luona.

Vakkari aamiaispaikaksi on muodostunut tässä meidän kadulla Boxhagener Platzin kulmilla oleva Elfida. Lauantaisin ja sunnuntaisin sen pöydät notkuvat mitä herkullisempia aamiaisvärkkejä. Brunssi (ilman juomia) maksaa launtaisin (klo 9-15) 6,50 € ja sunnuntaisin (klo 9-17) se 7,60 €. Ei todellakaan paha kun vielä itse paikkakin on kivasti sisustettu ja pöperö hyvää.

Suomesta ei hyvällä tahdolla oikein muista kuin pari hassua kertaa, milloin tilasi kakkua kahvilassa. Mutta Berliini näyttääkin olevan kakkukaupunki. Kakkua, torttuja, leivoksia.. näistä on tullut parin viime viikonlopun aikana jo uhkaavasti rutiinia. Iso pala kakkua ja kuppi kahvia lähtee 4-5 €:lla.

Kahviloita notkuvine kakkuhyllyineen on melkein joka korttelissa, ja mikä parasta palvelu on ihan loistavaa. Kaikkialla on aina pöytiintarjoilu ja hymyt ja kohteliaisuussanat ovat tietenkin ihan vakio. Jotenkin tuntuu jo oudolta, ellei kaupan kassa toivota mukavaa päivänjatkoa!

Meitä vastapäätä on avannut symppis ihana kahvila, jossa ainakin omenatorttu oli taivaallista. Sellaisia söpöyksiä kuin Wahrhaft Nahrhaft saisi tulla paljon vielä lisää tänne kulmille! Kantstrassella lännessä on myös aivan törkyhyvä kakkukahvila (kakkuja myös tilauksesta) nimeltä Kuchenladen, suosittelen.

Ja asiasta viidenteen, lännestä Savignyplatzilta löytyi loistava kirjakauppa taiteen, valokuvauksen, arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun jne saloihin vihkiytyneille. Kannattaa viettää sateinen iltapäivä sisällä kauniita kirjoja selaillessa, paikan nimi on Bücherbogen.

Noniin, työkaveri hommasi tikapuut töihin kahden vuoden vehtailun jälkeen. Ei muuta kuin kattoikkunasta katolle istuskelemaan kesken työpäivän. Mukaan sujahti huomaamatta pullollinen shampanjaa. Pitäähän katto vihkiä asianmukaisin menoin.

Hieno auringonpaiste lämmitti kivasti, tosin ei ihan ilman takkia vielä pärjännyt. Pakko kehua että älyttömän hieno paikka! Taidan kevään koittaessa loikoilla läppärin kanssa enemmänkin tuolla. Katto ei kuitenkaan ole aivan niin korkealla että voitaisiin puhua rajattomasta rusketuksesta… Nakubisse vois kyllä toimia. Puhuttiin jo työkavereiden kanssa grillibileistä, shakinpeluusta ja futiksen MM-kisojen katsomisesta heijastamalla vastapäiseen seinään tykillä jättikuvaa, hehehe. Kuvista näkee muuten että miltä noi työkaverit oikein näyttää

Tämmöstä tällä kertaa. Nyt takaisin Powerpointin ihmeelliseen maailmaan.

Jos jokin hanke on käsittämätön niin tämä on varmasti yksi niistä. Hallissa piti ennen rakentaa ilmalaivoja, mutta kun tämä ei toteutunut malesialainen bisnesmies loi sinne valtavan keinotropiikin nimeltä Tropical Islands.

Rakennelma on niin iso että Potsdamer Platz mahtuisi sen sisälle. Halli on kooltaan 6,6 hehtaaria ja sisään mahtuu 6 000 ihmistä kerralla. Ilman lämpötila on 26 astetta, veden 28-31. Alueen keskellä on trooppinen sademetsä, jonka läpi menee kilometrin mittainen polku. Hallissa on 50 000 kasvia, 860 m3 hiekkaa, 25 metrinen vesiputous, altaita ja laguuneja, saunaosasto, ravintoloita, baareja jne. Taidettiin ehtiä näkemään vain murto-osa yhden iltapäivän aikana.

Henrik, Evis ja Esko yllättivät siis Empun lauantaina, kun oli tämän synttäripäivä ja käsky kävi pakata tavarat mukaan ‘tropiikkiin’. Saavuttiin paikalle vasta iltapäivällä ja sisään oli vielä silloinkin pitkät jonot, kannattaisi siis tulla jo aamusta. Viikonloppuisin paikka näyttää olevan tosi suosittu. Sisääntulossa jokainen saa käteensä rannekkeen, joka rekisteröi kaikki ostokset alueella – rahaa ei siis tarvitse kannella mukanaan mikä on aika kätevää. On vähän liiankin helppoa maleksia baaritiskille ja heilutella vähän kättään niin pina colada kiikutetaan eteen. Emppu sai myös hemmotteluhieronnan paikan päällä.

Paikka on vähän rujon näköinen päivänvalossa, mutta kun ilta alkoi hämärtää ja alue oli niukemmin valaistu saattoi jopa hetken kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Hämmentävää on, että hallissa voi myös ruskettua päiväsaikaan, lasikatto läpäisee UV-säteet 80%:sti. On aika viihdyttävää tarkkailla ihmisiä ympärillään, suurin osa vaeltaa uikkareissa alueen laidalta toiselle ja osa on pukeutunut ihan kuin rantalomakohteissa. Ihmiset todella näyttävät siltä kun olisivat tulleet lomalle! Jos sama määrä ihmisiä lennätetään joka päivä etelään onkohan ilmastorasitus sama kuin koko hökötyksen lämmityskulut, olisi kiva tietää..

Rakennelma on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä; jos paikkaan jää notkumaan vielä kolmen jälkeen yöllä laskuun mätkäistään 10 euroa lisää. Hallin sisällä on myös lomamökkejä ja telttailualueita (!), josta voi varata itselleen yöpymispaikan. Ei voi kun kuvitella mitä tuolla tapahtuu öisin, valtaosa kävijöistä on kuitenkin nuoria. Pariskuntia ja lapsiperheitä oli myös paljon, ja puolalaisia! Paikka on vain 40 km Puolan rajalta.

Halli sijaitsee 60km Berliinistä etelään ja sinne pääsee kätevästi junalla esim Alexanderplatzilta. Juna RE2 Brand-asemalle kestää n. 50 min ja junaliput maksavat vähän reilu 7 €. Juna-aseman ja hallin välillä on ilmainen bussi. Sisäänpääsy alueelle on 25 € plus saunaosasto maksu päälle, jos sitä haluaa käyttää (me ei 5h paikallaoloaikana edes ehditty saunaosastolle asti). Huom. synttärisankarit pääsevät sisään ilmaiseksi, vink vink! Kreisi mesta.

Berliinin luonnontieteellinen museo on mahtava. Eva, Esko ja lapset olivat viikon Berliinissä talvilomalla ja käytiin yhdessä tutustumassa museon kokoelmiin.

Museum für Naturkunde kököttää Invalidenstrassella Mittessä ja pitää sisällään jurassic park -osaston, ihmisen evoluutiosta kertovan näyttelyn, esittelee elämän syntyä maapallolla ja kokonaisuudessaan lajien monimuotoista kirjoa. Näyttelystä löytää mm. vastauksen kysymykseen miksi seepralla on raidat. Toimii, jos biologia-nörtteily kiinnostaa!

Museon yläkerrokset on varattu tutkimustyölle ja mittavalle luonnontieteelliselle kokoelmalle (ei avoinna yleisölle), jonka vanhimmat näytteet on kerätty 1800-luvulla. Koko museossa on pölyisen nostalginen tunnelma ja sisällä tekee mieli notkua tuntikaupalla.

Museoon maksaa sisään 5 € ja se on arkisin avoinna kuuteen (maanantaisin suljettu). Lähin metroasema on monissa kartoissa vielä nimeltä Zinnowitzer Str, mutta nykyisin se on vaihtanut nimensä Naturkundemuseumin asemaksi.

Asunnon ostamiseen tulee kaikenlaisia kuluja päälle n. 10-13%; notaarimaksuja, välittäjän provisiota jne. Me ei moista harkita tällä hetkellä, mutta mikäs olisi sen mukavampaa kun saada lisää kavereita tännepäin asustelemaan

Kuvagalleriassa muuten muutama lumikuva reilun kolmen viikon takaa. Nykysellään kaikki lumi on jo sulanut, kai se kevät sieltä pikkuhiljaa tulee. Jäisiä katuja ei ole kyllä ikävä lainkaan, koko kaupungista oli loppunut hiekka kuukausi sitten ja suurimmalla osaa jalkakäytäviä olisi voinut liikkua luistimilla. Puiset kelkat on muuten olleet aika kova juttu tänä talvena.

Kuulemma talvi on ollut poikkeuksellisen pitkä ja luminen tänä vuonna. Ja kylmä! Eniten hämmästyttää paikallisten kepeä tyyli ilman pipoja ja hanskoja, miten ne tarkenee? Ja kun omaa paleluaan valittaa saa vaan kuulla että ‘sähän olet Suomesta, mitä valitat’

Uusi satsi vieraita saapui Lontoosta, Ville ja Niina tulivat kylään pitkäksi viikonlopuksi tammikuun lopulla. Käytiin tsekkaamassa aivan mahtava näyttely Hamburger Bahnhofin taidemuseossa. Walton Fordin vesiväreillä tekemät eläinaiheiset maalaukset on aivan mielettömiä väreiltään ja yksityiskohdiltaan. Näyttely on muuten avoinna toukokuun 24 päivään asti, suositellaan!

Ja ihanat Pietari ja Jarkko oli kans kaupungissa, ehdittiin käydä illallisella yhtenä iltana. Ihan megahemmottelua nähdä kaikkia rakkaita ystäviä edes muutamana pikkuhetkenä – tulkaa pian uudestaan!